Kolea huhtikuun 28. päivän aamu alkoi poiiisin tarjoamalla puhalluskokeella. Kuressaaren ja Nasvan välinen tie oli varustettu tilapäisin nopeusrajoituksin ratsian molemmin puolin. Paikalla oli kymmenkunta poliisia, jotka tarkistivat jokaisen autoilijan maanantaikankkusen lukemat.
Saare Paatin miehet olitvat pakanneet veneen maston esimerkillisesti kuljetusta varten. Vaijerit oli teipattu muovilla kiinni mastoon ja kaikki vanttiruuvit suojattu letkunpätkillä. Myös nostoliinojan alle runkoa vasten laitettiin suojamuovit. S/y JULIAa vietiin hitaasti kuin hautajaissaatossa rekan lavalla henkilöautokulkueen kärjessä kilometrin matka Nasvan satamaan. Masto seurasi toisella reissulla perässä.
Ensimmäinen vesillelasku klo 11:05 otettiin takaisin ylös: septin tyhjennysläpiviennin helassa oli pieni vuoto. Sitä paikattiin perusteellisesti pari tuntia, jona aikana kraana kävi pudottamassa yhden kolmekolmosen mastoineen sataman toiseen päähän.
Tutkimme odotellessamme sataman palveluja. Hotelli oli suljettu, mutta laiturilla häärivä kaveri sanoi ovien olevan auki: menkää sisään vain. Tunnistettuaan meidät uuden veneen omistajiksi hän halusi lahjoittaa meille Australiassa otetun valokuvan ensimmäisestä saarella rakennetusta FG 44:stä (s/y LENNUK). Kaveri kertoi seilanneensa siinä förstinä vuonna 2003. Meille järjestyi heti lukittu säilytystila yöksi Stigon autossa tulleille varusteille. Olisimme olleet tervetulleita tarvittaessa myös yöpymään jossain tyhjän hotellin huoneista.
Toinen vesillelasku tehtiin 12:50. Maston pystytystä varten ison nosturin koukku vielä pehmustettiin muovilla. Se oli vain varotoimenpide, sillä kraanakuski oli rauhallinen ja tarkka ammattilainen. Tarvittaessa kaveri tuli ulos ohjaamostaan ja esitelmöi veistämön miehille tovin aiheesta maston kääntäminen oikeaan asentoon nosturin nokassa.
Seuraavaksi yritettiin siirtymistä työvenetehtaan tuliterien luotsikutterien vierestä sataman perälle pienempään laituriin, mutta reilu kahden metrin syväys oli siihen liikaa. Väylälle oli ilmeisesti talven aikana kasaantunut hiekkasärkkä, johon köli tössähti kiinni. Palasimme luotsikutterin miehistön iloksi takaisin EU-rahoilla ruopattuun tehtaan laituriin jatkamaan rikin pystytystä.
Lämmennyt päivä paloi iltaan. Vantit olivat perusvireessä, mastokaapelit kytketty, moottorin tyhjäkäynti säädetty, lämmityslaite sekä valot ja antennit testattu, mutta puomi ja perästaagi vielä veistämöllä.
