Vappupäivän iltana siirsimme s/y Julian Nasvan korkeasta laiturista Roomassaaren huvivenesatamaan. Ulosajo oli kammottava: veneen kalibroimattomat ja linearisoimattomat suunnistuslaitteet näyttivät suunnan paljon ja sijainnin jonkin verran pieleen, ja kaikki matalan hiekkasärkän keskelle ruopattua ränniä merkkaavat viitat puuttuivat tyystin. Vain aallonmurtajan ulkopuolella oleva ensimmäinen portti oli merkitty kanisterein. Ajauduimme mailin päässä ehkä kymmenen metriä rännin länsipuolelle, jolloin köli alkoi tössähdellä hiekkaan kaiun näyttäessä alle puoltatoista metriä vettä anturin alla. Peruuttaminen peräsin edellä ei ollut yhtään parempi vaihtoehto kuin eteenpäin ajo mahdollisesti matalampaan veteen. Jotenkin saimme veneen paikallaan ympäri ja takaisin ruopatulle väylälle, jossa oli vettä nelisen metriä. Rännin ulkopäätä merkitsevä punavalkoinen viitta puuttui sekin. Kuressaaren linnasatamaan yrittäminen ei todellakaan tämän jälkeen tuntunut kiinnostavalta vaihtoehdolta.
Roomassaaressa olemme nyt viettäneet lähes viikon, josta ei ole paljon kotiin kirjoittamista, kuten amerikkalainen sanoisi. Pääasiassa aika on mennyt lämmitysjärjestelmän vianetsintään ja korjaamiseen. Eberspächerin Hydronic-vesikeskuslämmityssysteemi on päättänyt näyttää hankalammat puolensa heti alussa. Polttoainepuolen pulaan viittaava virhekoodi ei ottanut poistuakseen, vaikka letkut ja pumppukin vaihdettiin ja tankki tutkittiin manusluukun kautta. Lisäksi ilmeni pakokaasujen vuotoa peräboksiin, josta perähyttien tuulettimet imuroivat ne sisätiloihin. Lopulta koko pakoputkisetti vaihdettiin uuteen ja havaittiin vanhassa mystinen jotenkin puhkipalanut kohta. Koko puuhaan meni lähes viikko – jos se nyt vieläkään on ohi. Tänään lämmitin kuitenkin käynnistyi moitteettomasti ja puhkui monta tuntia normaaliin tapaan. Veistämön väki on jälleen kerran poistunut siinä yhteisymmärryksessä, että vesillelasku on suoritettu loppuun, ellei taas huomiseen mennessä tapahdu jotain yllättävää.
Päivien mittaan on viritelty köysipianoa useampaan kertaan ja kiinnitelty erilaisia tarvikkeita niille kuuluviin paikkoihin. Elektroniikan sielunelämään on pitänyt tutustua lukemalla korillinen manuaaleja ja ihmettelemällä, mitkä niistä oikeasti vastaavat tekniikan todellisuutta ja mitkä ovat pari vuotta sitä vanhemmalla tasolla. Sähkölaitteet ovat oikeasti juuri niin hyviä kuin niitä myyvien liikkeiden puhelin- ja verkkotuki silloin, kun ongelmia tai kysymyksiä ilmenee. Tässä osastosta pisteet menevät tässä vaiheessa Mastervoltille ja Wihurille (Eberspächer).
Roomassaari on pysynyt palveluiltaan hyvänä satamana, mutta hinnoittelu vaikuttaa ylilyönniltä. Olemme tosin olleet pari kautta ilman venettä, mutta silti tuntuu suhteettomalta, että korkein koskaan missään Itämeren piirissä maksamamme satamamaksu perittiin täällä (500 EEK eli 32 EUR / yö). Jouduin ilmoittamaan, että olemme täällä sen verran monta yötä, että veneemme juuri kutistui alle 13-metriseksi. Sekin vielä maksoi enemmän kuin Tallinnassa – go figure. Hintaan ei sisältynyt edes suihku (josta sentään viikon asumisen jälkeen ei enää laskutettu) eikä sauna, 300 EEK/tunti
Paikallinen ravintola Roomassaare Körts sen sijaan keräsi pisteet ruokalistallaan, josta riitti vaihtelua useammallekin käyntikerralle. Yllättävän hyvää ei-vakiotavaraa.
Huomenna lähdemme vihdoin Riianlahdelle seilaamaan, jos ei taivas tai lämmitysjärjestelmä putoa yöllä niskaamme. Loputtoman tuntuinen pohjoinen ilmavirtaus jatkuu.
Itämerta avotuulilla 2013 