Vappu jatkui vielä lauantaina Espingskärissä ja sunnuntaina Skrubbössä. Polttoaine oli vähissä, lämmityslaitteen puoleisesta tankissa lähes kokonaan lopussa, mikä uhkasi aiheuttaa katkoja kivuuteen. Tammisaarta ohitettaessa spekuloimme jakeluaseman laiturin syväyksellä ja aukiololla yleensä, mutta visio matalaan, tuuliseen lahteen tuhoutumisesta sai jatkamaan matkaa mielessä Barösundin entinen Esso, aiemmin varma paikka. Sinne päästyä havaittiin aseman olevan nykyisin St1, mutta autio ja lauluton kuin proverbiaalinen metsä. Onneksi vastapäisen kaupan laiturissa oleva automaatti palvelee kaiken aikaa, 24×7. Yli kahden metrin syväyksillä kannattaa kuitenkin pysytellä laiturin päässä, jossa alhaallakin olevaa vettä on 2,5m.
Matkan varrella selvisivät paikallisten välittämät hyvät ja huonot uutiset Tammisaaren polttoainejakelusta: sisäänajo on ruopattu, joten todistettavasti 2,14 m ui laituriin esteettä. Huonot uutiset vappuviikonlopun kannalta: asemalta olivat sähköt kateissa, joten polttoainetta ei olisi voinut kuitenkaan pumpata.
Seuraavat havainnot ovat Tallinnan Piritasta, jossa näkyy vaihtuneen komento. Vartiointiliikkeen turvamiehet ovat kadonneet, ja satamakonttoria hoitavat nuoret miehet tulevat jopa laiturille auttamaan rantautumisessa. Satamamaksu on 275 EEK eli muistaakseni sama kuin viime vuonna, saunan käytöstä rangaistaan 60 EEK per lärvi ja kerta. Sataman toinen suomalaisvene, joka oli saapunut tuntia aiemmin, oli tuttuja, joten ei kun jengillä ravintolaan syömään. Kalevin pursiseuran ravintolan antimet ovat yhtä asialliset kuin aiemminkin. Paikka näyttää edelleen suositulta paikallistenkin keskuudessa; pöytävarauksen teko ei ollut turhaa varmistelua.
Äitienpäivän aattona yli pyyhkäissyt rintama pilasi odotetusti lauantain sään. Suoraan sivusta puuskissa yli 15 m/s puhaltava tuuli pani epäilemään poijun ja ankkuriliinan liiton kestävyyttä kelissä, jota vielä elävöitti laivojen aiheuttama pumppausliike. Siirryimme siis kylkikiinnitykseen keula tuuleen. Operaatioon kuului oleellisena osana heti alkanut reipas sade ja tietysti vielä se, että tuuli heti kiinnittymisen jälkeen kääntyi muutaman kymmenen asteen verran painamaan veneen kylkeä laituriin. Näinhän se usein menee näissä ulkoiluharrasteissa. Pääosa päivästä meni veneen ja köysien väijymiseen puuskaisessa ja kääntyilevässä tuulessa.
Erikssonin rantakaupan palvelualttius oli ennallaan, valikoimaa oli kuitenkin ehkä aiempaa vähemmän, mikä voi johtua varhaisesta ajankohdasta. Kaupungilla näkyi suhdanteiden tuoma rauhallisuus: normaalia keväthysteriaa vanhankaupungin toreilla ei ollut havaittavissa.