Sejerøn saaren satamaan ajettaessa koko sivutuulipurjehduksen ajan vähitellen voimaa kerännyt itätuuli nousi 10-12 m/s puuskiin. Norjalaisen yr.no -sivuston ennuste ”laber bris 6-8 m/s” koillisesta osoittautui vaatimattomaksi arvioksi. Myöhemminkin osoittautui, että yr.no ennustaa ilmeisesti maatuulia, jotka saa rannikolla ja merellä kertoa kahdella. Tuuli kääntyi idästä vähän kaakon puolelle ja yltyi yöllä ja aamulla pyörittämään suojan puolelle saarta takilaa ravistelevia 15 m/s sutareita. Mitä lie merellä tuullut – keskemmällä pientä saarta sadevaatteissa, saappaissa ja huppu silmillä tallustaesssa satoi rankasti vaakasuoraan ja tuuli heitteli tavalla, joka viittasi jonnekin 15-20 sekuntimetrin lukemiin. Valokuvia ei otettu, koska kameralaukkua ei voinut ottaa edes mukaan moiseen pesukoneeseen, kuvaamisesta puhumattakaan. Kävimme toteamassa saaren kauppamuseon suljetuksi ja valumassa ison lätäkön vettä pienen supermarketin lattialle.
Kauppareissun varrella tarjoutui ilahduttava mahdollisuus ostaa lähiruokaa: tien varressa oli katettu lava, jolla oli kilon pusseja uusia perunoita ja lipas, johon voi jättää maksuksi pyydetyn kymmenen kruunun kolikon. Seinässä oli yhteystiedoilla varustettu lappu, jossa mainostettiin muitakin kasvistuotteita olevan saatavana peremmältä.
S/y JULIA nojaili raskaasti aallonmurtajalaituriin. Ylimääräisen välipäivän vietto meni sadevaatteita kuivatellessa rattoisasti. Onneksi akut oli ladattu, koskapa sähkötolpasto pimeni aamupäivällä jo toistamiseen. Arvailtiin, miten päin ja paljon navakka itätuuli vaikuttaisi vuoroveden korkeuteen – toistaiseksi hissi kulki suunnilleen normaalissa alle puolen metrin hahlossa.
Klart.se -sivuston ilmanpainekartta kertoo selkeästi säätilan taustan: kaikki on englantilaisten syytä, sieltä sinkoili koko matkan ajan matalapaineita, jotka pyörittivät jatkuvasti sateita Kattegatille ja eteläiselle Itämerelle
Laiturisähköjen lisäksi myös rannan kioski oli pimeänä, eikä kauppias siksi voinut paistaa leipää. Erittäin tilavien ja toimivien suihkutilojen ovella oli lappu: ei kuumaa vettä. Sähkömies näkyi hääräilevän kaappeja ruuvaillen, joten ainakin asialle tehtiin jotain – ja kuumaa vettä oli saatavana taas myöhemmin päivällä.
Olihan aikaa päivittää ja kuvittaa sivustoa, paitsi että myös TDC:n langaton verkko oli pimeänä. Sen sai toimimaan puolisen tuntia kerrallaan vakuuttamalla epäluuloiselle satamakapteenille aina uudelleen, että WLAN-purkki pitää käynnistää katkaisemalla siitä hetkeksi sähköt. On uskomatonta, miten monessa satamassa verkko on vain pystytetty ja jätetty oman onnensa nojaan ilman, että kukaan siellä tietää siitä yhtään mitään.
Päätimme käydä joskus toisenkin kerran Sejerøssä vähän paremmassa säässä – if any.
Toisena aamuna Sejerøllä oli hetken poutaa.
Sejerøn jälkeen tehtiin reissun kokonaisaikataulun vaatima päätös jättää tällä tuuliennusteella Vähä-Beltin kierros toiseen kertaan ja suunnata etelään pitkin Iso-Beltin salmea. Kaakkoistuuli kuljetti veneen ripeästi Sjaellandin länsiluoteiseen kärkeen, kääntyi siellä lounaaseen ja hyytyi lopulta tyystin. Sitä ennen ehdimme jopa luovia muutaman siivun, mitä ei tapahdu kovin usein, koska käsityksemme mukaan vastatuuleen purjehtiminen on seurausta väärästä reitinvalinnasta. Loppumatka Ison-Beltin kuulun silllan pielessä sijaitsevaan Nyborgin satamaan meni puolentoista solmun vastavirrassa hiljakseen maksutonta norjalaista dieseliä poltellen.
Ison-Beltin riippusilta on vaikuttava tekele. Alituskorkeus on 65 metriä eli yli kolme kertaa s/y JULIAn maston korkeus
Itämerta avotuulilla 2013 