Stralsundista oli aiemmalta käynniltä myönteinen kuva. Tällä kertaa sääolosuhteet olivat suoraan purjehtijan painajaisunesta, mikä tietenkään ei ole paikan vika. S/y JULIA purjehti Strelasundiin purjetta laskemaan kolmen aikaan iltapäivällä voimistuvassa luoteistuulessa. Vähän aiemmin oli alkanut tiivis, kaiken kasteleva vaakasuora sade, jota kesti toista vuorokautta. Synkkä hämärä ja matalalla kulkevat lyijynharmaat pilvet peittivät taivaan. Ilmapuntarista näytti pohja pudonneen pois.
Sataman aisapaikat olivat viimeistä läpeä myöten täynnä; niiden välissä oli kyljittäin veneitä monessa kerroksessa, samoin laitureiden päissä. Sisään ajaessamme noteerasimme tapamme mukaan viimeiset mahdolliset varapaikat: aallonmurtajan aukon vieressä purjelaivan kyljessä kolmas kerros, seuraavaksi iso teräksestä leivottu purjevene, samoin kolmas kerros, erilaiset vuorolaivalaiturit, joissa oli jo joitakin veneitä, mutta joista todennäköisesti tulisi odottamaton lähtö. Muuta sitten ei ollutkaan. Kiinnityimme teräsveneen kylkeen sen kipparin avustaessa ja lisätessä samantien sisimmäisen veneen edestä ja takaa rantaan laituriin vedettyjä köysiä. JULIAn keulasta vedettiin vielä yksi 20-millinen köysi laituripollariin, mikä olikin ainakin yöunta rauhoittava liike, koska viereen ilmestyi kohta vielä neljäs vene. Tuuli puhalteli 14 m/s aallonmurtajan takaa ja vettä valui jokaisesta hetkeksikin avatusta raosta sekä veneeseen että vaatteisiin. Kehuimme toisiamme lomakohteen ja harrastuksen valinnasta. iPadin mainio Navionics-kartasto kertoi kotimatkaa olevan vielä yli viisisataa mailia linnuntietä.
Ulommainen vene lähti kyljestämme viideltä aamulla kaupungin itäpuolella oleva nostosillan ensimmäiseen avaukseen. Samantien paikalle ilmestyi pieni saksalaisvene Tanskan vieraslippu saalingissa. ”Tolles Wetter!”, kommentoi Tanskan puolelta yön yksinpurjehtinut kippari iloisesti kiitettyään köysien vastaanottamisesta.
Sade jatkui seuraavana päivänä tauotta. Satamakonttorissa käyntikin vaati joko täyden sadevaatevarustuksen tai vaatteiden vaihdon jälkeenpäin – sateenvarjosta ei tuulessa ollut edes henkiseksi tueksi. Veneen lämpövoimalaitoksen puhaltimet lauloivat kaiken päivää kuivaten pesutiloihin ripustettuja vaatteita. Iltapäivällä kuvittelimme sateen hiukan hellittäneen, ja suunnistimme kaupungille sadetakkeihin sonnustautuneina. Farkut kastuivat läpimäriksi jo ennenkuin ehdimme laiturilta rantaan.
Synkissä fiiliksissä jatkoimme kadonneen signaalin metsästystä kaupungin keskustassa. Saksa – ainakaan tämä entinen itäpuoli – ei todellakaan ole mikään tekniikan ihmemaa tietoverkkojen alueella. Stralsundin satamassa sentään oli periaatteessa wlan-tukiasema, joka lähetti jonkinlaista signaalia, mutta säätiedotukset eivät jaksaneet perille asti edes aivan antennin vierestä. Niinpä päädyimme puhelimen löytämään hotelliin, jonka ystävällinen vastaanottovirkailija antoi verkon tunnukset ja opasti meidät alakerran Bierstubeen juomaan mainiota olutta ja kommunikoimaan. Kerrossiivooja seurasi meitä herkeämättä mopaten välittömästi vaatteistamme valuneet vesilammikot. Sääennusteet lupasivat lisää sadetta.
Pankkiautomaattia etsiessämme osuimme raatihuoneen torille, jossa oli meneillään paikallisen kansanjuhlan Wallensteiner Volksfestin ulkoilmatapahtuma. Tori oli täynnä myyntikojuja, joissa myyjät kärvistelivät sateessa muutaman sadeasuisen veneturistin harppoessa sydvesti päässä ja kumisaappaat jalassa ohi vilkaisemattakaan runsasta perinneruoka- ja matkamuistotarjontaa. Esiintymislavat näyttivät odottavan tanhujen ja historiallisten kuvaelmien alkamiselle sopivampaa säätä, joka ei tulisi koittamaan vielä ainakaan pariin vuorokauteen.
Matkalla takaisin veneelle kävimme kastelemassa myös aiemmin hyväksi havaitsemamme Gastmahl am Sundin penkit ja syömässä maittavan illallisen, jonka päätimme perinteiseen tapaan pieniin pikarillisiin Radeberger Bitteriä.
Jälkeenpäin muisteltiin, että Stralsundista ei tällä kertaa olisi tullut otetuksi ainuttakaan valokuvaa. Siihen olisi tarvittu sukelluksenkestävä kamera. Kuvasaalista selvitettäessä ilmeni, että sade oli kuitenkin jossain vaiheessa tauonnut hetkeksi, josta todisteena allaoleva kuva. Siinä joukko erimaalaisia matkaveneilijöitä puuhailee hauskan harrastuksensa parissa.
Itämerta avotuulilla 2013 