Erimaalaiset ilmatieteiden laitokset päättivät siis, että matkamme ei jatkuisi Puolaan ja Baltiaan. Keskipitkä ennuste suosi selvästi paluuta Bornholmin ja Ruotsin kautta. Siispä aamunkoitteessa suuntasimme Kröslinistä ulos merelle. Tunnin moottoroinnin jälkeen virisi etelälounainen tuuli, joka kuljetti venettä kuuden tunnin ajan vaihteeksi aurinkoisessa säässä kohti Bornholmia. Puolenpäivän nurkilla tyyntyi tyystin, joten taas piti tärvätä uusiutumattomia luonnonvaroja useamman tunnin ajan päästäksemme saman päivän puolella Norrekåsin marinaan Rønnen länsipuolella.
Heinäkuun loppupuoli näkyi täälläkin jo sesongin hiljenemisenä: satamassa oli illansuussa vielä hyvin tilaa. Jopa sivukiinnityspaikoilla laitureiden sisäpuolella ennen polttoainejakeluasemaa oli pari vapaata paikkaa. Aina ystävällinen satamakapteeni vahvisti, että myös mutkan takana sisimmässä pursiseuran altaassa on vieraspaikkoja, mutta syväys siellä rajautuu noin kahteen metriin.
Norrekåsin pursiseuran sisäaltaassakin on paikkoja
Polttoaineasemalla odotteli suomalaisvene, jolla oli tukos septitankin poistoputkessa. Paikalliset lokapojat saapuivat pian paikalle tankkiautolla suorittamaan imutyhjennyksen autonsa säiliöön. Satamakapteenin pragmaattisen käsityksen mukaan imutyhjennyksellä on niin vähän kysyntää, ettei kannata maksaa laitteista ja niiden ylläpitämisestä: kun joku kerran pari kaudessa kysyy tyhjennystä, hän tilaa omaan piikkiinsä tankkiauton hoitamaan homman.
Kivaa kun pikku lemmikitkin otetaan mukaan veneilemään
Norrekåsin satamakapteeni istuu toimistossaan satamarakennuksen yläkerrassa, josta on avoin näkyvyys koko satama-alueelle. Siellä on aina säästä riippumatta liian kuuma. Satamamaksun voi maksaa joko toimistoon tai sen ollessa suljettuna alakerrassa olevaan automaattiin, jonka käyttöliittymä tosin nostaa näppylöitä pitkämielisemmänkin käyttäjän iholle. Sensijaan satamakapteeni on palveluhenkinen ja kielitaitoinen tyyppi, jonka kuulimme puhuvan paitsi sujuvaa englantia myös varsin mallikelpoista saksaa. Vaatimattomaan muumiruotsiimme hän vastaili jonkinlaisella selkeästi ja rauhallisesti äännetyllä skandinaviskan ja tanskan sekoituksella, josta ymmärsimme jokseenkin kaiken. Kaikkiin kysymyksiin saatiin vastaukset, ja jopa langaton verkkokin toimi moitteettomasti.
Muutenkin kaikki näytti Rønnessä olevan ennallaan. Museot olivat kiinni, Cafe Gustafissa yhtä hidas ja välinpitämätön palvelu kuin aiemmin, Hansens Bøfhusin hovi käännytti ovelta: täyttä. Torvets Pølsebar alkoi jo näyttää voittajan valinnalta, kunnes hakuammunta osui paikkaan, jonka mielikuvituksellinen nimi oli Ristorante Italia. Siellä meidät syötettiin kohtalaisen hyvin ja edullisesti.
Päivälenkillä tarkistin kaupungin sataman tarjonnan. Siellä oli vieraspaikkoja useammassakin laiturissa altaan pohjois- ja itälaidalla. Tilaa näytti olevan hyvin, mutta ambience tietysti jonkin verran urbaanimpi kuin marinassa. Mahdollinen vaihtoehto silloin, kun reippaampi länsiluoteinen tuuli tekee olon Norrekåsissa epämukavaksi.
Vieraspaikkoja ja palvelut Rønnen kaupungin altaan puolella
Pohjoiset tuulet ja sateet uhkasivat parin päivän päässä, joten ei auttanut muu kuin startata iltapäivällä löpötankkauksen jälkeen kohti Hanöbuktenia ja Ruotsia. Jätimme siis Tanskan Suomenlinnan eli Christiansøn suosiolla väliin ja käytimme tasainen sivumyötäinen hyväksi niin pitkään kuin sitä riitti eli auringonlaskuun asti. ”Hanoin lahti” näytti tällä kertaa paremman puolensa: saatiin nauttia kauniista ilta-auringosta genaakkerin vetäessä tasaisesti lähes viiden tunnin ajan.
Sata mailia Kalmariin
Itämerta avotuulilla 2013 