Kalmarista lähdettiin taas kammottavaan sateeseen ja vastatuuleen, mutta matkaa oli tarkoituskin tehdä vain parikymmentä mailia Öölannin puolelle Borgholmiin. Tuulta tuli normaalit noin kaksi kertaa ennusteen verran eli 14-16 m/s.
Borgholmin sisäaltaassa hotellin vieressä oli tilaa, mutta satamavahti riensi juoksujalkaa paikalle kertomaan, että vaikka laiturissa olevat veneet olivat isoja, ne eivät uineet syvällä: vettä oli alle kaksi metriä. Navionics väitti muuta, mutta onneksi mieleen muistui armeijassa saatu oppi: jos maasto näyttää erilaiselta kuin kartta, uskokaa maastoa!
Vouti opasti meidät viereisen ponttoonilaiturin suojanpuolella olevalle paikalle, johon taittuminen kapeassa välissä ja vallitsevassa tuulessa oli taas niitä suorituksia, joihin suodaan vain yksi yritys. Ginitonicinsa keskeyttäen naapuriveneiden ruotsalaiskipparit valpastuivat varppaamaan tarvittaessa, mutta s/y JULIA kääntyi arvokkaasti paikallaan ja työnsi hallitusti keulansa hillityn tukholmalaischarmin keskelle.
Oli mukava havaita, että tässäkin satamassa oli joku, jota työn puolesta selvästi kiinnosti veneturistin saapuminen ja sijoittuminen laiturimaisemaan. Norjan, Tanskan ja Saksan satamissa moista ei taidettu kokea kertaakaan, vaikka rahastus kyllä sielläkin hoitui myöhemmin illalla takuuvarmasti. Satamapalveluja oli muutenkin skarpattu: enää ei suihkua tarvinnut mennä hotelliin ottamaan. Kohtuullinen 240 SEKin satamamaksu sisälsi kaiken tarpeellisen – paitsi WLANin, jonka puolestaan tarjosi Cloud aivan ilmaiseksi 24 tunniksi kerrallaan, kunhan ymmärsi kirjautua palveluun sisään.
Art of One:n rättikauppa oli siirtynyt kylänraitilta satamahotellin kupeeseen ja tarjosi sieltä käsin tuotteitaan ulosheittohintaan. Perinteiseen tapaan ostin laadukkaat shortsit ja paidan hintaan, jossa selvästi oli tarjouksen makua. Sateen hieman hellitettyä nousimme ylös täydentämään pientä ruotsalaista linnasarjaamme bongaamalla Borgholmin linnan. Linnan sisäpihalla oli joukko roadareita hommissa kasaamassa lauteita ja äänentoistoa: Bo Kaspers Orkester oli tulossa sinne keikalle illalla. Typeryyksissämme jätimme lipun ostamatta ja kuvittelimme musiikin kuuluvan kohtalaisen hyvin laituriin, johon ei linnuntietä ole montaa sataa metriä. Illemmalla saimme todeta, ettei pihaustakaan kantautunut esityksestä satamaan asti.
Linnan saniteettiosastoa on ilmeisesti modernisoitu ilman paikallisen museoviraston lupaa
Satamahotellin päädyssä sijaitseva ravintola Dockside herätti meissä mielikuvan kalliista turistirysästä, jossa kuninkaiden jälkeläiset syövät ylihintaista ankanrintaansa kyllästyneen näköisinä rosé-viiniään naukkaillen. Käsitys osoittautui täysin vääräksi, kun pelastauduimme sateesta katetulle terassille satama-altaan ääreen. Tarjoilijan ystävällinen vastaanotto jatkui saumattomasti maukkaalla hors d’œuvre:lla ja kylmällä valkoviinillä. Alkuruoaksi jaoimme annoksen vuohenjuustokreemiä paahdetulla ruisleivällä punajuurien kera, pääruoaksi turskaa uppopaistettuna dippikastikkeella, haudutetut hunajapunasipulit, manteliperunamuhennosta sekä kotitekoista näkkileipää, vaahdotettua voita ja sipuli-anjovistahnaa. Jälkiruoaksi tuli vielä creme brulet tyrnisorbetilla. Koko pakettia suosittelemme vilpittömästi, hintakaan ei ollut laatuun nähden korkea, tai ainakin siltä alkoi vähitellen tuntua.
Harmaa taivas Borgholmin sataman yllä, linnan muureilta nähtynä
Kuudelta aamulla irroittelimme köysiä vakaana aikomuksena purjehtia Gotlantiin. Ajatukseen sisältyi melkoinen annos valoisaa mieltä ja optimismia, sillä matkaa oli reilut 80 merimailia eli ihan kohtuullinen päivämatka hyvissäkin tuuliolosuhteissa. Laiturinaapurimme viritteli Comfortina 39:nsä purjeita samoin aikein.
Aamuvirkut merilinnut näkivät senkin ihmeen, että s/y JULIA eteni pohjoisenpuoleisessa tuulessa lähes pystykryssiä kohti Öölannin kärkeä. Kolmen tunnin urheilusuorituksen jälkeen totesimme saman, minkä naapuri jo hetkeä aiemmin: heikkenevä tuuli ei näillä kulmilla vie meitä perille ennen yön tuloa. Poltimme siis seuraavat kolme tuntia dieseliä, ja avasimme purjeet taas saaren kärjessä. Tuuli hivuttautui tietenkin koillisen puolelle, joten koko avomeriosuuskin oli tiukkaa hankavastaista. Seitsemän pintaan illalla laskimme purjeet Visbyn sataman edessä ihmetellen omituista kylmiöilmiötä: lämpömittari ilmoitti veden lämpötilaksi +9C aivan sataman äärellä; merestä nousi hienojakoinen sumu, joka tarttui veneen kylkeen ja aallonmurtajiin kuin huurre.
Kiinnityimme rantaa reunustavaan laituriin kyljittäin ja – kuten Visbyssä näköjään on tapana – satamavouti ehti jo tulla muistuttamaan maksuvelvollisuuksista ennen kuin köydet olivat kiinni. Pitkähkön purjehduksen jälkeen katsoimme kuitenkin ansainneemme virkistävän lasillisen, jota nautittaessa teimme epäilyttävän havainnon, jonka saapuvan risteilylaivan aiheuttama vedenkorkeuden vaihtelu vahvisti: olimme ilmeisesti onnistuneet pysäköimään sataman ainoan kiven päälle. Satamakapteenin mielestä koko altaassa oli vähintään viisi metriä vettä joka kohdassa, mutta paikkaa oli silti vaihdettava. Jotain kovaa rantalaiturin vieressä pohjassa oli reilun kahden metrin syvyydessä, siitä ei jäänyt epäilystä.
Kylmästä vedestä noussutta sumua Visbyn satama-altaassa
Kadonneen lampaan metsästys jatkui illalla Visbyn ravintolakaduilla. Tuttu tarjoilija Wallers Krogissa kertoi lopulta meille, mistä oli kyse: paikallista lammasta ei enää muulta kysynnältä riitä ravintoloiden tarpeisiin, joten perinteiset lammasannokset on jouduttu pudottamaan useimpien ravintoloiden listoilta. Naapuriravintolan lampaankare oli kuulemma Uudesta Seelannista tuotua. Ikävä takaisku vanhalle perinteelle tässä lampaiden saaressa. Toivottavasti ilmiö ei jää pysyväksi.
Sataman ilmoitustaulu kertoo, mitä peppipitkätossulassa tapahtuu
Visbyssä pidettiin siis rauhallinen bunkraus- ja stuuvauspäivä. Vene ansaitsi perusteellisen siivouksen, ja Södertorgin ICAssa käytiin täydentämässä provianttivarantoja. Päivän päätteeksi kevyttä lenkkeilyä puistossa ja rantatiellä.
Aamu koitti tyynenä ja aurinkoisena, mutta sumuisena. Alkumatkaan tarvittiin taas kärsivällisyyttä ja hevosvoimia, ennenkuin länsiluoteesta nouseva tuuli armahti puolenpäivän nurkissa tarjoten nautittavan sivutuulikulman matkalle kohti Fårötä.
Vesi Visbyn sataman ulkopuolella oli lämpömittarin mukaan alle yhdeksänasteista
Itämerta avotuulilla 2013 