Väinanmeri on matala ja ruopatut väylät kapeita. Kun tähän yhdistetään säkkisumu ja jonkin verran laiva- ja muuta liikennettä, saadaan hyvä harjoitusmaasto tutka-ajolle. Näkyvyys oli Haapsalusta lähdettäessä paikoin sitä luokkaa, että kaapelinmitan päässä kellluva lateraalipoiju hahmottui näkökenttään hetken ajaksi väriään paljastamatta, muuten oli pelkkää harmaata. Ilman autopilottia ja tutkaa tai vähintään plotteria olisi tämäkin kesäkuun päivä kuitattu välipäivän vietoksi ja kukaties ratkettu ukulelen soittoon ja oluen juontiin. Haapsalun sataman länsipuolella pyörivä purjevene ilmeisesti tajusi saman ja päätti palata takaisin satamaan.
Matkanteko jätettiin olosuhteiden vuoksi lyhyeen ja päätettiin rantautua Hiidenmaalle Heltermanin lauttasataman viereen rakennettuun uudehkoon venesatamaan. Paikalla oli aikaisemmin vain tuulenpieksemä laiturintynkä, josta koukut jäivät käteen köysiä kiinnitettäessä; nyt siihen on rakennettu aallonmurtaja, jonka takana suojassa on ainakin kolmeen metriin ruopattu allas, jossa on aisalaituri sähkötolppineen. Rannan kivilaiturilla on myös vesipiste, josta ehkä omalla jatkoletkulla ylettää veneeseenkin asti.
Palvelut ovat kutakuinkin samat kuin hamassa menneisyydessä: satamakapteeni kipaisee hetkessä paikalle maksua vaatimaan, suihkut ja yksi wc ovat samassa neukkuhenkisessä rakennuksessa lauttaterminaalin takapihalla ja myös samassa kunnossa kuin kymmenen vuotta sitten. Valtavan saunan saa omaan käyttöönsä lisämaksulla, jonka maksamista hiukan myöhemmin kaduimme, koska mielestämme parinkympin maksun edestä saunan voisi talven jäljiltä edes kerran siivota. Lisäksi maksujen kirjaaminen ja kuittien tulostaminen tuntui täällä olevan tavallista aikaavievämpää ja työläämpää puuhaa; yksinkertaisempaa olisi ollut tehdä sama kuin kymmenisen vuotta sitten, jolloin satamakapteeni ilmoitti, ettei sauna toimi, eli yksinkertaisesti napsauttaa kiuas kytkimestä päälle ja mennä tunnin päästä saunaan.
Täällä huomasin sattumalta porsaanreiän kotimaassa esitettävän televisio-ohjelmiston tekijänoikeuksien suojelussa. Areenat, ruudut ynnä muut katsomothan eivät yleensä suostu näyttämään ohjelmia verkon läpi, jos huomaavat katsojan selaimen olevan ulkomaisessa ip-osoitteessa. Eli paikallisen wlan-verkon läpi ohjelmien katsominen ulkomailla ei onnistu. Sonera on kuitenkin ymmärtänyt veneilijän ja muunkin matkaajan tarpeet ja sisällyttänyt liittymiinsä oikeuden puheluihin ja dataliikenteeseen Pohjoismaiden ja Baltian alueella samaan pakettihintaan kuin kotimaassa. Kävi ilmi, että kyseisen operaattorin sim-kortilla muodostetun datayhteyden kautta myös suomalaiset televisio-ohjelmat näkyvät esimerkiksi BOOXTV:n iPad-applikaation avulla suorana tai Areenan jne. välityksellä tallennettuina. Paikallisen operaattorin 3G-yhteys riitti puhelimesta wi-fin kautta jaettuna mainiottomasti häiriöttömään tv-kuvaan.
Heltermaalta matka jatkui etelään sumun peittäessä meren. Vasta Saarenmaan ja Hiidenmaan välisen salmen länsipäätä lähestyttäessä näkyvyys parani ja päivä alkoi taas paistaa. Veereen ja uuteen Saarenmaan satamaan oli pitkä matka ja tuuli hyytymään päin, joten tuntui viisalta vaihtoehdolta vetäytyä Sõruun, koska meillä – tai siis ainakin kipparilla – on taipumusta lähes terminaaliseen optimismiin satamien syvyystietojen suhteen. Netistä löytyvän luotauskuvan mukaan satamaan johtava ränni on vähintään lähes kolmea metriä, samoin ulompi allas, mutta sisäänajo kylmäsi taas kerran ns. persoonallisuutta kaiun näyttäessä toistuvasti kahden metrin pintaan tulevia lukemia. Lisäksi ränni on niin kapea, että paluu olisi tehtävä peräsin edellä, jollei altaassa mahdu tai pääse matalan veden vuoksi kääntymään.
Vesi oli alhaalla, sen näki laiturirakenteistakin. Perille kuitenkin päästiin, paikallisen körtsin eteen kaikuluotaimen huutaessa hädissään, mutta pohjakosketusta ei tullut. Ahtaammassa lävessä ei omalla kölillä ole tähän mennessä tarvinnut käydä (no pun intended).
Körtsissä piti käydä vain kannatusoluella, mutta sitä nautittaessa syntyi yksimielinen päätös nauttia samantien illallinen. Hyvinkin tuoreelta maistuva paistettu kala mainioine lisukkeineen puolen litran oluttuopin kanssa maksoi kahdelta hengeltä yhteensä neljätoista euroa, joten ei täällä turistia kohtuuttomasti riistetä. Tätä hinta/suoritesuhdetta on aika vaikea panna paremmaksi näillä leveysasteilla ainakaan.
Sõrun perimmäisessä altaassa on matalaa
Aamulla päästiin altaassa kaikuluotaimen pontevista mielenosoituksista huolimatta paikallaan ympäri ja takaisin, eikä pohjaan osuttu vieläkään, mutta olo normalisoitui vasta kun oli päästy Saarenmaan luoteiskärjen ohi merelle ja saatu useampi kymmen metriä vettä kölin alle.
Sadanviidenkymmenen mailin legi Sõrusta Visbyhyn kesti 25 tuntia. Gotlannin luoteiskulmaan asti tultiin purjeilla varsin vauhdikkaasti, sitten tuuli tyyntyi, ja loppumatka meni koneella ajamiseksi. Visbyssä oli aamupäivällä tarjolla runsaasti vapaata tilaa mistä valita. Satamavouti materialisoitui tapansa mukaan laiturille muistuttamaan satamamaksusta jo ennen kuin köydet olivat kiinni. Pakko-Ruotsi oli alkanut.
Itämerta avotuulilla 2013 