Kalmar on vakiohuoltopiste Öölannin ja mantereen välisessä salmessa. Siellä on iso satama, helppo tankkauspiste, hyvin varustettu venetarvikeliike, erinomaiset huoltopalvelut esimerkiksi Volvo-Pentan ja Yanmarin koneille sekä normaalit vähän isomman kylän kaupat ja kioskit. Ja tietenkin rautatieasema, joka näyttää hiukan erikoiselta venesataman välittömässä tuntumassa.
Ruokahuoltoa hoidettiin siis paitsi kaupassa myös ravintolassa, hyvässä seurassa s/y Olivian päällystön kanssa. Aamulla oltiinkin valmiit jatkamaan matkaa, jota tuuli ei suosinut: aamupäivän etelätuuli voimistui reippaaksi etelälounaiseksi. Vastaan nouseva parimetrinen aallokko vei halut jatkaa Utklippanille, joten päätettiin tutustua Kristianopelin pienen satama-altaan syvyysmerkintöihin ihan käytännön kautta.
Kaikuluotain piti taas komentaa rauhoittumaan; alle kahden metrin näyttämät ilmeisesti johtuivat täälläkin pohjan kasvillisuudesta – ainakaan ei kertaakaan osunut mihinkään kovempaan. Satamakapteenin vakaa mielipide oli, että kraanan kohdalla on vettä riittävästi, ja ilmeisesti sitä oli.
Kristianopelin kiusa on levistä tai jostain muusta lähtevä epämiellyttävä haju, joka valtaa sataman ja veneenkin sisätilat. Muutenhan paikka on asiallinen: peruspalvelut toimivat ja rannassa on kelvollinen kuppila. Hillitty ruotsalainen idylli löytyy heti tienvarresta alkaen, ja Gästgifverissa muutaman sadan metrin päässä on menneen ajan tunnelman lisäksi tarjolla hyvää ruokaa ja asiallista palvelua.
Kristianopelin kestikievari ulkoa
Sisällä tarjotaan kalaruokien lisäksi mm. kaurista
Kristianopelissa näkyi Tanskan lippuja sekä sataman että läheisen motellin ja leirintäalueen tangoissa. Ruotsin ohella muita kansallisuuksia ei sitten siellä liputettukaan. Ihmettelimme tätä satamakapteenille, joka ilmoitti sen johtuvan siitä, että hehän ovat tanskalaisia. Kristianopel perustettiin 1599 Tanskan rajalinnoitukseksi Ruotsin Kalmarin lääniä vastaan. Siitä on yhä näkyvästi jäljellä satamaa kiertävän muurin jäännökset. Merkityksensä rajalinnoituksena kaupunki menetti 1600-luvun puolivälissä, kun Blekingen alue siirtyi Roskilden rauhassa Ruotsille. Satamakapteenin mukaan kuitenkin vielä nykypolven isovanhemmat puhuivat vahvasti tanskalaisvaikutteista murretta. No, eihän tuosta ole vasta kuin kolme-neljäsataa vuotta…
Itämerta avotuulilla 2013 