Vastatuuli, aallokko ja ”Hanoin” lahdelta kiertyvä maininki aiheuttivat huomattavia katkoja matkanteon kivuuteen, vaikka ilma muuten olikin kaunis. Kolme tuntia rimpuilua pesukonesimulaattorissa riitti, sitten oli vedettävä kannet hyvin huuhdottuina sisään Blekingen Sandhamniin, jossa myös tuuli navakasti, vaikka paikka kartalla näyttää suojaiselta. Satamassa ei ole ponttonilaitureita, joten kiinnittyminen tehdään tiukkana sivutuulimanööverina korkean, valkoisiksi maalatuilla autonrenkailla vuoratun betonilaiturin pollareihin lähinnä suopungin heittoa muistuttavalla tekniikalla. Kaijalla käyskentelevä turisti ihmetteli puuhaa aikansa ja tuli lopuksi apuun ottaen köyden vastaan ilman aavistustakaan siitä, mitä sillä pitäisi tehdä. Kävimme läpi veneen kiinnittämisen alkeet kansainvälisin käsimerkein, ja liinat saatiin kiinni. Samassa paikalle kurvasi marinan avopaku, josta hyppäsi satamavouti tiedottamaan suomenkielisen tervehdyksen saattelemana tärkeimmät asiat: palvelurakennuksen koodin sekä wi-fi -verkon tunnussanan. Maksun ehtisi hoitaa myöhemminkin.
Omintakeinen piirre marinan palveluvalikoimassa oli tusinan verran polkupyöriä laiturilla lukitsemattomina, veneilijöiden vapaassa käytössä. Liikkuminen satamassa kävikin luontevasti fillarilla, jonka sai poimia valikoimasta esimerkiksi satulan korkeuden perusteella. Vaihteisto tosin ei toiminut, ja rengaspaineetkin olivat alakantissa, mutta muutaman kilometrin tutustumislenkki läheiseen Torhamniin meni silti mukavasti.
Torhamnin kirkossa on varattu paikka salimiksaajalle
Lenkkimaisemaa Sandhamnissa
Sandhamnin jälkeen vastatuulta riitti vielä muutama maili Utlänganille, josta suunnattiin sivutuuleen länttä kohti. Tarkoitus oli seurata Oliviaa Karlskronaan, mutta lähes slööriksi kääntyvä sivutuuli antoi niin maittavan kyydin, että vene halusi vastaansanomattomasti jatkaa samaa vauthia Hanöön asti.
Itämerta avotuulilla 2013 