Ensimmäinen pysäkki Puolan puolella oli Darlowo; sinne tuuli meidät puhalsi. Matkan varrella kuunneltiin kerran tunnissa VHF:ltä sotavoimien (jäi epäselväksi kenen) varoitus raketin ampumisesta jollain alueella, jonka koordinaatteja ei annettu. Päivän päätteeksi harjoitus peruttiin.
Darlowon nostosilta aukeaa tasatunnein, ja joen laidalle voi pysäköidä odottamaan ja ihmettelemään vilkasta liikennettä joenuoman molemmin puolin. Sisäpuolella on vierassataman sisältävä allas, jonka telakkatekninen ambienssi hakee vertaistaan. Satama on kuitenkin hyvin suojassa joen virroilta ja mainingilta. Jahtiklubin moderni rakennus sisältää mainittavan siistit saniteettitilat. Rantakylässä on kaikenlaista turistirysää sekä toinen toistaan edullisempia kuppiloita. Mainiot turskafileet, pelmenit ja isot oluet irtosivat alle 40 slotylla, joka ei ole kymppiäkään euroissa. Varsinainen kaupunki on muutaman kilometrin päässä jokirantaa ylöspäin.
Puolassa yritin toistamiseen päästä internetin ihmeelliseen maailmaan ostamalla prepaid-dataliittymän. Paketti sisälsi sim-kortin ja perusteelliset konfigurointi- ja aktivointiohjeet, tietysti vain puolaksi. Asensin kortin pulikkaan, jonka olin sitä varten hankkinut jo aiemmin kiinalaisesta verkkokaupasta ja ryhdyin askartelemaan konfigurointiohjeiston kanssa. Apuna käytin Googlekääntäjää ja nettisanakirjaa ja katso: jo parin tunnin päästä liittymä lähti kuin lähtikin kukkumaan. Montaa säätiedotusta sillä ei kuitenkaan katsottu, ennenkuin säädetty tavumäärä oli käytetty ja kortti olisi vaatinut uudelleenlatauksen, josta myös olisi ollut käytettävissä seikkaperäiset puolankieliset ohjeet. Päätin vastedes tyytyä saatavillaolevien langattomien verkkojen käyttöön. Sittemmin kotimainen operaattori on ryhtynyt tarjoamaan Pohjoismaiden ja Baltian dataliikenteen ilman lisämaksuja, mikä täyttää Itämeren kiertäjän datatarpeet Saksaa lukuunottamatta varsin onnistuneesti.
Itämerta avotuulilla 2013 