Hanön saaren satama-altaassa oli veneitä parissa kerroksessa, mutta paikka löytyi satamaisännälle soittamalla entisen paikallisen kalaveneen kyljestä. Rantakuppilassa ehdittiin syödä maittavat ahvenet ennen kuin sää alkoi muuttua, ja seuraava päivä meni pääasiassa sisäpalveluksen merkeissä sadetta pidellessä.
Hanön ympärillä pyöri tullessa ja lähtiessä useita sotalaivoja. Niiden läsnäolo liittyi ilmeisesti Naton merisotaharjoitukseen, jota huhujen mukaan oli alueella käynnissä. Periaatteessa voimassa oli jopa kieltoja purjehtia tietyillä merialueilla, joiden tarkempi sijainti ei selvinnyt oikein mistään, vaikka asiaa ankarasti googletettiin. Satamaisäntä tulosti jostain internetin uumenista karttakopioita, joita hän pyynnöstä jakeli joillekin veneilijöille. Saamamme käsityksen mukaan etelän suunta oli kuitenkin vapaa, joten asia ei edellyttänyt enempiä toimenpiteitä. Jäi vain ihmetyttämään se, miksi luultavasti turvallisuussyistä annetut kiellot ja niiden kohteena oevat alueet pidetään niinkin tarkoin salassa merellä liikkuvilta.
Hanölle perustettiin luotsiasema jo 1700-luvun loppupuolella, mutta jo sitä ennen oli Elsa Greta Schult -niminen yksityishenkilö ostanut saaren kruunulta. 1810-luvulla saari toimi englantilaisten laivaston tukikohtana, mutta edelleen nykypäivänä saari on yksityisomistuksessa, aiemmin kalasatamana, nykyään kaiketi enimmäkseen matkailukohteena. Saarella on mukava kuljeskella bongailemassa erikoisempia kasveja, etenkin kun saarella ei ole autoja eikä lainkaan hyttysiä, mikäli paikallisia on uskominen.
Hanön satama on vallitsevien tuulien puolella, mutta tukevan aallonmurtajan suojassa
Itämerta avotuulilla 2013 